KULLANETSINTÄ
Useita vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää alkunsa saanutta kullanetsintää on harrastettu pohjois-Italiassa keskeytymättä nykypäivään asti. Toisen maailmansodan jälkeen kullanetsintä ei ollut kuitenkaan enää kannattavaa ja oli loppumassa kokonaan.
Vuonna 1985 joukko innokkaita biellalaisia harrastajia alkoi kerätä työkaluja, tietoa ja työtapoja ja järjestäytyi ryhmäksi, josta muodostui Biellan Kullanetsijöiden Yhdistys. Tämä ryhmä perusti museon yhdessä Valle Elvon ja Valle Serran EcoMuseon Yhdistyksen kanssa Bessan luonnonpuiston reunamilla, Zubienan kunnassa (Biellan maakunnassa) sijaitsevaan Vermognon pieneen kylään.
Puistoa pidetään Italian merkittävimpänä kullanetsintäpaikkana ja se on samalla myös suurin roomalaisajan kultakaivos. Samassa pikkukaupungissa sijaitsevat myös puiston vierailijakeskus ja monikäyttöalueet, jotka kuuluvat Biellan Kullanetsijöiden Yhdistykselle.
|
||
KULLANETSINNÄN JA BESSAN MUSEO
Museo kertoo kahden tuhannen vuoden keskeytymättömästä kullanetsinnästä Biellan alueella ja pohjois-Italiassa. Muinaisten roomalaisten kullanetsintäpaikkojen kautta tehdyn kävelyretken ja käytännön harjoitusten jälkeen seuraa museokäynti; kaikki asiantuntijoidemme seurassa. Ensimmäisen kerroksen salissa esitetään Bessan ja kullan geologinen kehitys ja selvitetään ero muodoltaan kolmiulotteisen ja kvartsipitoisen kalliokullan ja jokikullan välillä. Siellä on mahdollisuus nähdä myös alkuperäisiä kullanetsinnän tekniikoita ja työkaluja, jotka on sijoitettu alueittain alaosastoihin: Elvon cupun, Orcon gave, Ticinon trulle, Addan banconi, erimuotoisia vaskooleja ja rännejä. Ylemmän kerroksen historiallisella osastolla löydöt, louhintatekniikat ja Bessan pääasialliset arkeologiset paikat on esitetty kuvina. Matka jatkuu keskiajan ja renessanssin läpi eri hallitsijoiden asiakirjojen esityksellä. Hallitsijat myönsivät lupia jokien työstämiselle piispoille ja paikalliselle aatelistolle. Asiakirjojen jälkeen on näytteillä pienoismalleja ja piirroksia metallin etsinnästä 1700- ja 1800-luvuilla ja yhtiöiden valtausosuuksista sekä historiallisia valokuvia ja geologisia karttoja 1900- ja 2000-vuosisadoilta. Pohjakerroksen viimeisessä osastossa on esillä noin sata kultanäytettä , jotka on kaivettu Padana-tasangon joista; kuten myös tietoa Monte Rosan paikallisista kultakaivoksista, louhitun materiaalin jauhamisesta ja elohopeaerotuksesta ja jokien kullanetsinnässä käytettävien puisten työkalujen tekemisestä. Museo kuuluu maakunnallisten ja seudullisten eco-museoiden järjestelmään ja museossa on osastoja, jotka kertovat Sordevolon Trappan rakennusperinteestä, raudan työstämisestä Netron Officinessä ja Mongrandon Fucinassa sekä Bagnerin maanviljelysperinteestä Muzzanossa. Museon video-kirjasto on vierailijoiden käytettävissä.
|
