| Briennossa sataa lunta | NEVICA A BRIENNO | |
|
Riko
raukaa ei salamat ei pauhut,
vain
taivaalle tuuli tuo pimeyden peitot,
ja
pian sen kaari on pilvista raskas. Näin
laskee ilta niin kylälle kuin veelle, joka
hellän hyisenä hyväilee rantaa.
Nyt
Briennon sataa lumi.
Se
valkeiksi maalaa talot, kadut, kirkon, vaalea
vaippa jo peittää kylän.
Ikkunasta
katselee ihastunut lapsi,
paljaille
puille nukkuvan metsän
hiljaa
laskee valkea peite.
Päätänsä
puistain sitä tutkii rastas.
Valo aamun sytyttää
valkean hohdon joka
järveen peilaa kuulaan kuvan.
Niin
kauneutta suurta ympäröi vuoret.
Pimeässa
kolossa suojassa tuulilta
kissa
rassukka laihaluinen
odottelee
ruokaa ja silitystä.
Poesia in lingua finlandese
di Leena Aflecht |
Nè lampi nè tuoni la quiete
turbaron Sospinte dai venti il ciel
offuscaron Fin che la volta di nubi fu greve. Scende la sera
sul borgo e sull’onde Che gelide bagnano lente le sponde Ed ora su Brienno cade la neve.
S’imbiancan le case, le strade, le
chiese, Un bianco mantello già copre il
paese. Dai
vetri osserva incantato un bambino. Fra gli alberi spogli del bosco
dormiente La bianca coperta si stende silente, Un merlo l’osserva scuotendo il
capino.
La luce dell’alba accende il
biancore Che specchia nel lago di vivo colore E i
monti incorniciano tanta bellezza. Nel vicolo buio, al riparo dai venti Un povero gatto dall’ossa
sporgenti
|